perjantai 3. toukokuuta 2013

Seppo Jokinen: Vihan sukua




Seppo Jokinen on Suomen paras dekkarikirjailija ja komisario Koskinen on Suomen paras dekkarikirjojen sankari.” Näin kirjoitin reilu vuosi sitten ahmittuani juuri ilmestyneen seitsemännentoista Koskis-dekkarin eli Hervantalaisen.

Nyt mietin, minkä supervaihteen Seppo Jokinen oikein on heittänyt silmään, sillä juuri ahmimani kahdeksastoista Koskis-dekkari Vihan sukua on vielä paljon parempi. Ehdottomasti paras tähänastisista! Eikä se muuten ole aivan vähän.

Koskisen marraskuinen työpäivä ei ole ehtinyt vielä edes alkaa, kun kaupungin laidalta kuuluu kumea jyrähdys. Pian alkavat hälytysajoneuvot välkytellä sinisiä valojaan. Jyväskylän suuntaan ajaneessa Pendolinossa on räjähtänyt pommi. Näin ensin tulkitaan, mutta onnettomuuspaikalle hätäisesti komennettu Koskinen näkee heti, että räjähdys on tapahtunut radanvarren vanhassa omakotitalossa ja paineaalto on heittänyt junan radaltaan. Näky on kaikesta huolimatta kuin pahimmasta painajaisesta. Pahemmaksi kuitenkin menee, kun Koskinen onnettomuuspaikkaa tutkaillessaan löytää taivaan tuuliin räjähtäneen talon naapurista pariskunnan, jonka kurkut on viilletty auki. Paikalta johtavat veriset askeleet kohti räjähdyspaikkaa.

Tutkimusten johto siirtyy oitis Supon paikallisosaston johtaja Ilkka Lambergille ja KRP:lle. Lambergin näkemys on, että kyseessä on kansainväliseen tyyliin tehty terrori-isku, joka on suunnattu tappouhkauksia saanutta kansanedustajaa vastaan. Kyseinen kansanedustaja on puolustanut maahanmuuttajien ja muiden vähemmistöjen oikeuksia. Tämä on ärsyttänyt erityisesti Tampereelta johdettua äärioikeistoryhmittymää, joka kutsuu itseään nimellä Kansan Kunnia. Sattumoisin vielä kuvioon liittyvä kirjapainokin palaa.

Koska tutkimukset otetaan pois väkivaltajaokselta, on Koskisen alaisilla aikaa keskittyä pihkahiipparin tapaukseen. Kyseessä on outo hiippailija, joka ääntäkään päästämättä tunkeutuu yksinäisten naisten asuntoihin öisin ja hyväilee heitä. Miehen ainoa tuntomerkki on voimakas pihkan tuoksu. Yllättäen pihkahiippari iskee kerrostalossa, jossa Koskinenkin asuu. Seksiä myyvä Irina on pahoinpidelty rajusti, ja hän on kähissyt ambulanssin henkilökunnalle jotain pihkasta.

Koskisen ja kumppaneiden päivä on siis melkoinen. Koska tamperelaispoliisit eivät ota uskoakseen terrorismiteoriaa, he jatkavat jutun tutkimista perinteisin menetelmin, osittain omin luvin. Koskinen on vakuuttunut, että ratkaisu löytyy jostakin paljon lähempää. Murhatun pariskunnan kahvipöydällä oli pino vahakantisia vihkoja, joita Koskinen haluaisi viipymättä päästä lukemaan. Vihot vain ovat haihtuneet ilmaan. Lukijalle kuitenkin paljastetaan pala kerrallaan vihkojen sisältö, joka onkin lopulta arvoituksen avain. Syyt juontavat kaukaa menneisyydestä, aina kansalaissodan aikaisista kauheuksista saakka.

Kirjan runsaat tapahtumat mahtuvat vain muutamaan kiivastahtiseen vuorokauteen. Jokinen on kuvannut osuvasti hysteriaa, joka lähtee huhuina siivilleen, vaikka kuinka joku yrittäisi puhua järkeä. Junaonnettomuuden jälkeen rauhallisista tamperelaisistakin tulee vuohottajia, jotka näkevät pommikasseja ja epäilyttäviä ihmisiä joka puolella. Pyrkyrimäisen Supo-pomon Jokinen on piirtänyt ehkä aavistuksen turhankin karrikoiduksi, mutta näitä k***päisiä pomoja vastaanhan Koskisen kaltaisten rehtien oikeudenpuolustajien on aina taisteltava. Tasapainoa tuo uusi lähiesimies Eini Passi, jota auktoriteetteja karttava Koskinenkin huomaa tottelevansa kuin opetettu koira.

Poliisien yksityiselämää ei tällä kertaa ehditä käsitellä muutamaa sivulausetta enempää, ja se onkin vaihteeksi varsin virkistävää. Pieni täky kuitenkin annetaan tulevaa varten. Jokohan olisi Koskisen aika löytää elämäänsä uutta lämpöä?

Seppo Jokinen: Vihan sukua
Crime Time 2013. 340 s.

11 kommenttia:

  1. Paras Koskinen, vau. Odotan niin innolla että itse saan tämän käsiini!

    VastaaPoista
  2. 18 osaa ja minulta on mennyt ihan ohi - kamala. Nyt pitää pikimmiten korjata asia ja lukea joku Jokinen...

    VastaaPoista
  3. Voikohan kukaan olla "paras" - kirjailija, sankari, ihminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkevä kysymys! Kiitos siitä!

      Poista
    2. Ihmisten keskinäistä paremmuusjärjestystä en käsittääkseni ole ehdottanutkaan, kirjailijoiden ja kirjallisuuden sankarien paremmuusjärjestys lienee henkilökohtainen makuasia. Ei tätä nyt kannata niin vakavasti ottaa.

      Poista
  4. Ai paras Komisario Koskinen -kirja? Vau! Minusta kaikki edellisetkin ovat olleet mainioita. Koskinen on niin symppis hahmo ja tapahtumapaikatkin usein minulle varsin tuttuja.

    VastaaPoista
  5. Onko Seppo Jokisen käännöskirja, Wolves and Angels, myynyt hyvin ulkomailla?
    Entä myyvätätkö suomalaisdekkaristit maailmalla yhtä hyvin kuin muiden Pohjoismaiden dekkaristit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti en osaa näihin kysymyksiin vastata. Toivottavasti joku tietävämpi pystyy kertomaan jotakin aiheesta.

      Poista
  6. kyllä tämäkin koskinen imaisi mukaansa mutta odotin koskisen yksityiselämästä hiukka enemmän tietoja, niinkuin muittenkin sillä tutuiksi he kaikki on vuosien saatossa käyneet.Kiinnostava juoni, yllättävä ja kipeisiin asioihin tarttuva. kiitokset taas Jokiselle lukunautinnosta.

    VastaaPoista
  7. Kirjaa lukiessa minulla heräsi juuri samankaltaisia ajatuksia kuin Kirsillä. Tämä on paras Jokisen kirjoista, vaikka olen innolla lukenut jokaisen siitä lähtien, kun hänen kirjoihin tutustuin. Jokinen liikkuu ajan hermolla ja kirjoittaminen on terävää. Mielenkiintoiset yksityiskohdat ja havainnot yhteiskunnasta ovat oivasti tekstin ja kertomuksen lomassa. Todellakin Hervantalainen ja tämä uusin kirja laittavat miettimään, että kirjoittaminen on terävöitynyt entisestään.

    Henkilökohtainen elämä on tässä kirjassa hieman taka-alalla, mutta poliisilaitoksen henkilösuhteiden kuvaaminen on kuitenkin kiinnostavaa ja realistista. Jokisen lukeminen on nautintoa ja erittäin suositeltavaa kesälomalukemiseksi.

    VastaaPoista
  8. Pari kirjaa olen Jokiselta lukenut, mutta jostain syystä muistan tekstin kömpelöksi ja hiukan lapselliseksi. Ainakin 'Viha On Paha Vieras' oli sellainen. En ymmärrä miehen hehkutusta.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät bloggaajan päivän! Valitettavasti olen joutunut ainakin toistaiseksi poistamaan käytöstä anonyymin kommentointimahdollisuuden robottiroskapostitulvan takia. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukemaan seuraavaakin juttuani!