perjantai 4. toukokuuta 2012

Mainoksia kirjoihin? Jos, niin mitä?


Kirja on vuosisatoja ollut periaatteessa muuttumaton käyttöliittymä. Kansien välissä on paperisivuja, joihin on painettu tekstiä ja kenties kuvia. Siinä se, yksinkertaisuudessaan. Kirja mainostaa ja myy itseään mm. kannellaan. Blogeissakin aina tuolloin tällöin otetaan kantaa kirjojen kansiin, niiden kauneuteen tai rumuuteen, onnistuneisuuteen tai epäonnistuneisuuteen. Kuvitus, värit, fontit ja asettelut ovat kiinnittäneet lukijoiden huomion. Jos kirjailijan nimi on kannessa suuremmalla kuin kirjan nimi, on kyseessä yleensä tunnettu kirjailija. Silloin kirjailijan nimi jo itsessään myy. Suomessa eikä kovin paljon kai muuallakaan ei ole ollut tapana painaa kirjailijan kasvoja kaunokirjallisen teoksen etukanteen. Tästä kuuluisa poikkeushan on ollut ruotsalainen Liza Marklund. Mari Jungstedtista on dekkariensa takakansissa iso kuva, mutta suomalaisten kirjojen tekijät piilottelevat päällyspaperin sisäliepeessä jos sielläkään. Vähitellen Suomeenkin on hivuttautumassa tapa laittaa kirjaa mainostavia lainauksia esimerkiksi lehtiarvioista etukanteen. Itse tarinoissa kyllä on meilläkin tuotesijoittelua, tosin amerikkalaiset osaavat (?) tämänkin paremmin.

Päällyspaperissa saattaa olla esittelyjä tekijän aiemmista teoksista tai ainakin kustantajan saman genren teoksista. Mutta siihenpä mainostaminen sitten yleensä loppuukin. ”Kirjoissa ei ole totuttu näkemään mainoksia”, toteaa Ari Hakkarainen Klaava-sivustolla nettiartikkelissaan Yahoo patentoi mainosjärjestelmän e-kirjoihin. Jotenkin mainosten tuleminen e-kirjoihin ei yllätä kauheasti. The Guardian kuitenkin uutisoi eilen, että Kiinassa on otettu käyttöön mainostilan myynti painettujen kirjojen kansissa. Tämä nähdään kokonaan uudenlaisena markkinavoimien aluevaltauksena, talouden jyräämisenä taiteen ylitse - mutta saattaa olla, että se myös osaltaan auttaa vaikeuksiin joutuvaa kustannusalaa.

Kiinassa ensimmäinen kirja, jossa on maksettua mainostilaa, on kuuluisan sellistin Yo-Yo Man elämäkerta. Takakansitekstin alla on tekstiilifirman logo. Lisää vastaavaa on kuulemma tulossa, vaikka kiinalaiset ovatkin rajaamassa mainostamisen vastaaviin logoihin, yksittäisiä tuotteita tai hintoja ei tiettävästi ole kirjoihin tulossa. Mutta Yahoon patentti vie idean aivan toisiin sfääreihin. Hakkarainen kuvailee toimintoa näin:

Yahoon patenttihakemus kuvaa järjestelmän, jossa mainoksia valitaan sitä mukaa kun lukija etenee kirjassa. Esimerkiksi jos lukija on kirjassa sellaisessa kohdassa, missä tarjoilija on tarjoilemassa päähenkilölle kuumaa juomaa, järjestelmä voisi näyttää lukijalle kaakao- tai suklaamainoksen.
Järjestelmä olisi siis käynnissä koko ajan lukijan lukiessa kirjaa. Laitteen, jolla kirjaa luetaan, tulisi olla jatkuvasti kytketty internetiin. Kun lukija kääntää uuden sivun, mainosjärjestelmä kävisi tutkimassa löytyykö tietokannasta sopivia mainoksia sivulla oleviin sanoihin nähden.
Halpenisivatko kirjat, jos niihin lisättäisiin mainoksia? Paljonko mainostilaa voisi olla? Miksi ei painettuunkin kirjaan voisi laittaa mainontaa samalla tavalla kuin sähköiseen? Milloin tulisi raja vastaan? Hassua ajatella, että kirjassa olisi mainoksia, mutta en kuitenkaan pidä niitä lehdissä huonoina, häiritsevinä tai asiaankuulumattomina.
Vinkkasin tuosta Guardianin jutusta jo eilen FB-sivulla, ja eräs ystäväni kommentoi vastauksena kysymykseeni, mitä mainoksia kirjoissa voisi olla: Vois mainostaa suklaata, muuta karkkia, viiniä, huopia (kiskolaisittain siis vilttejä), villasukkia, takkoja, nojatuoleja, lukuvaloja yms. mitä nyt hyvän kirjan kanssa tarvitsee tykötarpeina. Eikös?

Kyllä, ehdottomasti ainakin näitä! Mutta asia jäi askaroimaan päähäni, ja aloin kehitellä erilaisia visioita. Zadie Smithin kirjan Valkoiset hampaat takakannessa voisi olla Pepsodentin tai vaikka jonkin hammaslääkärin mainos. Irvine Welshillä on kirja nimeltä Liima, jonka mainokseksi sopisi Erikeeper tai UhuStick. Miehellä on myös kirja nimeltä Paska. Olisiko sen kannessa wc-paperia vai lannoitteita? Hannu Väisäsen kirjan Vanikan palat kannessa olisi tietysti näkkileipäfirman mainos. (Huomaatteko muuten, että kirjoituspöytäni sijaitsee kirjahyllyni loppuosan tienoilla?)

Jos kehittelisi tuota Yahoon patenttia painotuotteisiin, olisi varmasti Täällä Pohjantähden alla -trilogian alussa kaivinkonefirman logo. Tuntemattomassa taas olisi Patrian mainoksia…

7 kommenttia:

  1. :D Toistaiseksi suhtaudun kirjamainoksiin ihan huumorimielessä, mutta mistä sitä tietää, vaikka ne olisivat totisinta totta jo muutaman vuoden kuluttua! Minä en katso televisiotakaan siksi, että inhoan mainoksia, niin että en kyllä katsoisi niitä hyvällä kirjoissakaan. Mutta jos mainoksilla saisi nipistettyä pari euroa kirjan hinnasta, niin ehkä en pistäisi niitä niiiiin pahakseni.

    Minun dekkarissani kannattaisi mainostaa ainakin hyvää kahvia, prosciuttoa, suklaata, pastaa ja... joo, periaate tuli varmaan selväksi ;) Niin ja laitesukellusvälineitä :D Ja varmaan myös lomamatkoja Italiaan.

    Himskutti, minähän alan ihan innostua tästä mainosasiasta. :D Finskin mainos kirjan kanteen ja minä saisin vastapalkaksi ikuiset ilmaisliput ykkösluokkaan. It's a deal :D

    VastaaPoista
  2. Kirjamainoksissa on varmaan jarruttimena pari ongelmaa, se että kirjoilla on ainakin ajateltu olevan sen verran pitempi elinkaari että mainokset menevät vanhoiksi, ainakin ne joissaon yksittäisiä tuotteita tai hintoja...tuollaiset logoihin keskittyvät mainokset voisivat vielä toimia.

    Niin, ja se että ajatellaan kirjallisuuden olevan jotain ylevää ja riippumatonta, ja jos sillä olisi sponsoreita niin se voisi asettaa eturistiriidan jalon taiteen ja kaupallisuuden välille...kuinka nopeasti mentäisiin siihen että Finnair sanelisi Veralle että me ei nyt oikein tykätä tuosta hahmosta, ota se pois, ja kirjoita siihen kirjaan onnellinen loppu.

    VastaaPoista
  3. Voi voi, tämä tosikko ei innostunut tästä ajatusleikista ollenkaan. Tuo e-kirjojen täsmämainontaidea sai aivan karvat nousemaan pystyyn.

    Perinteisen kirjan väliin voisi tietenkin tunkea jotain mainoslappusia, aikakauslehtien tyyliin. Kunhan eivät ole kiinni liimalla, jolloin lappusta irti repiessä koko sivu repeää...

    Sinänsähän minä olen todella huono kohde mainoksille, koska ihan rehellisesti onnistun jotenkin jättämään ne huomiotta. Siis huomaan ehkä mainoksen, mutten sitä, mitä se mainostaa. Ainoastaan ruoka- ja herkkumainokset kiinnittävät tehokkaasti huomioni. Tietysti e-kirjojen kohdalla käyttäjäprofiilini perusteella minua sitten pommitettaisiin jatkuvasti pelkillä suklaamainoksilla, riippumatta kirjan sisällöstä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä aihe.

    Jääkiekon ja jalkapallon vuosikirjoissa on lajeihin liittyviä mainoksia, enkä ole kokenut sitä rasitteena. Ne ovat kuitenkin lähinnä takakannella.

    Olen sitä mieltä, että joko reilut mainokset esim. kirjan alkuun ja loppuun, mutta ei "piilomainontaa" eikä tuotesijoittelua. Esim kirjan sankarilla tietty kello kädessä, juo tiettyä juotavaa, tämä on ok, jos siitä ei rahasta ...

    Nykyisin myydään mainoksia jo tietokone- ja konsolipeleihin näin luulen.

    VastaaPoista
  5. Pidän sellaisista mainoksista, joissa ehdotetaan samanlaisia kirjoja eri kirjailijoilta. Toistaiseksi olen nähnyt vain kerran tällaisen "mainoksen". Mari Saatin kirjassa Lasnamäen lunastaja mainostettiin takaliepeessä myös toisen virolaisen kirjailijan Ene Mihkelsonin Ruttohautaa.

    VastaaPoista
  6. Minulla on useita kirjoja, joissa on mainoksia. Useimmat niistä tosin ovat saman kustantajan muiden kirjojen mainoksia.

    VastaaPoista
  7. Olen Liisan kanssa samaa mieltä: en lukisi e-kirjoja, joissa olisi täsmämainoksia. Minulla on vaikeuksia katsoa elokuvia mainoskanavilta, koska inhoan niiden pätkimistä mainoksilla.

    Kirjoissa olevat muiden, saman kustantamon kirjojen mainokset eivät tunnu minusta mainoksilta, vaan enemmänkin informaatiolta. Sitä paitsi ne ovat yleensä kirjan lopussa ja ne voi hyvin jättää lukematta.

    VastaaPoista