sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Damian Dibben: Historian vartijat I




Hyvän ja pahan taistelua, outo salaseura, aikamatkailua, vauhtia ja jännitystä sekä kunnon kauhallinen huumoria. Tällä reseptillä on lontoolainen käsikirjoittaja Damian Dibben lähtenyt rakentamaan uutta nuortenfantasiasarjaa Historian vartijat. Aloitusosa, joka on Dibbenin esikoisromaani, on saanut suomenkielisen nimen Myrsky nousee, ja varsin sateisissa oloissa tavataankin sankari kirjan alkusivuilla. Viisitoistavuotias Jake Djones (äännetään kuten Jones) siepataan matkallaan koulusta kotiin kesken ennen näkemättömän ukkosmyrskyn.

Jake huomaa pian, että sieppaajat eivät halua hänelle pahaa. Häntä kuitenkin tarvitaan avuksi operaatiossa, jonka yksi päämäärä on löytää hänen omat historiaan kadonneet vanhempansa. Lukija on lähes yhtä ällistynyt kuin Jake tarinan nopeista käänteistä. Jake on luullut koko ikänsä olevansa vain tavallinen poika, mutta nyt hän paljastuukin huipputason aikamatkaajaksi synnynnäisten ominaisuuksiensa vuoksi. Vanhemmatkaan eivät ole oikeasti kylpyhuonekalustemessuilla, vaan entisiä Historian vartijoiden agentteja, jotka ovat palanneet tosi toimiin löytääkseen vihjeitä kadonneesta vanhemmasta pojastaan.

Aikamatkailu tapahtuu erikoisen atomiumin avulla. Historian vartijoiden Nollapisteeksi kutsuma päämaja sijaitsee 1820-luvulla Ranskan rannikkovesien oudolla saarella. Nopeassa tahdissa esitellään koko joukko henkilöitä. Jake saa mukaansa persoonallisen Rose-tätinsä, joka paljastuu myös jo eläkkeelle siirtyneeksi seikkailijaksi eli agentiksi. Parhaat agentit ovat rohkeimmillaan teini-iässä, joten Jaken kumppanitkin on ovat nuoria. Adoptiosisarukset  keikari Nathan ja lumoava Topaz sekä hajamielistä professoria muistuttava herkkusuu Charlie papukaijoineen lähetään tuota pikaa ratkomaan Jaken kanssa vuoden 1506 Venetsiassa kadonneitten Djonesien arvoitusta.

Maailman historiaa uhkaa pelottava prinssi Zeldt, pahuuden perikuva. Agentit törmäävätkin Zeldtin sotilaisiin heti Venetsian satamassa ja varsinainen seikkailu käynnistyy. Koska kyseessä on sarjan aloitusosa, välitön vaara saadaan torjuttua mutta varsinainen tarina vasta käynnistyy ja ongelmat kasautuvat kohti loppua. Seuraava osa sarjasta ilmestyy syksyllä, joten suomennosta voidaan odottaa vuoden kuluttua.

En todellakaan kuulu kirjan kohdeyleisöön, joksi arvioisin 10-14-vuotiaat lukijat. Tarinaa kirjoitettaessa on varmasti ajateltu erityisesti poikia, mutta silti uskoisin, että kirja löytää enemmän lukijoita naispuolisista nuorista. Saatan tietysti olla väärässä. Seikkailukeskeinen tarina etenee hengästyttävällä vauhdilla, eikä ympäristön ja tapahtumapaikkojen kuvailuun, yksityiskohtiin ja tunnelmiin ole juurikaan panostettu. Vaikutelma elokuvallisuudesta on vahva. Tarinan voisi melkein sellaisenaan siirtää valkokankaalle tai televisioon sen kummemmin muokkailematta, sillä mihinkään henkilöiden sisäisiin maailmoihin tai syvällisyyteen ei ole aikaa. Tunnelmia ja fantasian perinteeseen kuuluvaa oman maailman luomisen perusteellisuutta jäinkin kaipaamaan.

Minuun ei myöskään oikein purrut kirjassa runsaanlaisesti viljelty (teini)huumori. Kuoleman kidassakaan ei Nathan malta olla huolehtimatta komeasta ulkonäöstään, ja leikkisäksi tarkoitettu sanailu saa aina sijansa, onpa kuinka jännittävästä toimintakohtauksesta tahansa kyse. Erityisesti tämän humoristisuuden takia arvelen olevani väärä lukija tälle sarjalle. Mutkia oiotaan myös surutta, milloin se on juonenkuljetuksen kannalta avuksi, ja niin on usein. Joukko teinejä matkustaa vaivatta halki renessanssin ajan Euroopan, eikä tunnu missään. Kuitenkin prinssi Zeldt kätyreineen edustaa varsin iljettävää pahuutta. Valitettavasti tämä pahuus kaiken lisäksi tuntuu majailevan Saksassa pohjoismaisista sukujuuristaan huolimatta, eikä esimerkiksi venäläisistäkään anneta kovin mairittelevaa kuvaa. Näitä nationalistisia viittauksia en kaipaa nuortenkirjoihin, sen verran tosikko olen.

Sarjan aloitusosaa on jo käännetty monille kielille ja sitä on julkaistu eri maissa. Menestysformaatista siis lienee kysymys. Jos nuoret tätä innostuvat lukemaan, niin onhan se hieno asia. Voi aikansa turhemminkin käyttää. Silti olen aika vakuuttunut, että minun matkani historian vaaroissa Jaken kanssa päättyivät tähän avaukseen.

Damian Dibben: Historian vartijat – Myrsky nousee (The History Keepers)
Suom. Maria Erämaja. Gummerus 2012. 324 s. Kansi Tuomo Parikka.

Kirjan ja kirjailijan verkkosivut. Kirjan on blogissaan Luettuja maailmoja esitellyt myös Kata.

P.S. Salla kiinnitti Milla Keräsen Sisilian ruusua arvioidessaan huomiota pikku lipsahdukseen, kun Sisiliassa 1200-luvulla oli heinäpaaleja. Ehkäpä italialaiset ovat olleet aikaansa edellä paalaustekniikassa, sillä Jakekin törmää heinäpaaleihin vuonna 1506!

2 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan juuri. Ennakkoon ajattelin, että tämähän voisi olla mielenkiintoinen seikkailu halki historian. Luettuani en ole aivan samaa mieltä. Syyt:
    1) Stereotyyppiset ja ennalta-arvattavat hahmot, sekä asenteellinen suhtautuminen ihmisryhmiin.
    2) Yllätyksetön juoni.
    3) Loogiset ja historialliset virheet. Mm. kukaan ei ihmettele "oliivi-ihoisen" Jaken esiintymistä venäläisenä. Ja 1506 ei Odessaa ollut olemassakaan, vasta 1790-luvun jälkeen.

    Säästän itseni seuraavan osan lukemiselta. Jäi vähän samanlainen olo kuin Alex Scarrowin Time Riders-sarjan ensimmäisen osan jälkeen, paitsi että se oli parempi.

    Kiitokset sinulle omasta, varsin osuvasta arviostasi. Se kiinnitti huomioni tähän sarjaan, harmi vain ettei kirja ollut tämän parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Piti oikein itsekin lukea, mitä on tullut aikoinaan kirjoittaneeksi. En nimittäin muista kirjasta enää yhtään mitään. Ei taida olla paha menetys... En myöskään halunnut lukea enää sarjan jatko-osia, joita tietääkseni kuitenkin suomennettiin.

      Harmi, että resursseja tuhlautuu ihan roskaan, kun hyvää viihdettä on kuitenkin tarjolla.

      Poista