sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Anja Gustafsson: Uranaiset



Kirjastossa käyminen on tunnetusti vaarallista, sillä kirjastonhoitajat asettelevat houkuttelevasti näkyville kiinnostavia uutuuksia ja vanhempiakin kirjoja. Sitten kaltaiseni kirjaholistit vaaraa aavistellen käväisevät nopeasti ja palaavat kotiin hämmentyneinä. Mitään ei pitänyt taaskaan lainata, mutta kummasti vain luettavien pino on jälleen kasvanut. Niin kävi tälläkin kertaa. Ovelasti tyrkyllä oli dekkari Uranaiset. Tunnistin kirjailija Anja Gustafssonin nimen, sillä hänestä on kirjoitettu kaupunginosalehdessäni ja muistin hänen vain vähän aikaa sitten esiintyneen Perniön kirjastossa. Paikalle en valitettavasti päässyt. 


Uranaisiin tartuin etupäässä siksi, että sen tapahtumista suuri osa sijoittuu Mustion linnaan, joka sijaitsee lähiseudulla ja jossa itsekin olen pari kertaa käynyt. Tutut paikat kirjoissa kiehtovat kummasti. Lisäksi mieluusti tutustun itselleni uusiin kotimaisiin dekkaristeihin. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 


 Valitettavasti on sanottava, että tällä kertaa petyin aika lailla. Edes paikallisväri ei pystynyt pelastamaan tätä dekkaria. Harmi, sillä olisin halunnut kovasti pitää kirjasta, koska Gustafsson on julkaissut kaksi muutakin lähiseuduilleni sijoittuvaa kirjaa, Antiikkilipaston ja Mansikkatytön. Taitavat nyt jäädä tämän perusteella lukematta. 


Uranaiset edustanee cozy mystery -nimellä kulkevaa alalajia, joka kääntynee parhaiten kotoisaksi arvoitusdekkariksi. Verta ei vuodateta, eikä väkivallalla mässäillä. Tämä sopii kyllä minullekin, ei siinä mitään. Tällaisen kotoisan mysteerin rakentelu ei kuitenkaan välttämättä ole kovin helppoa, sillä jonkinlaista uskottavuutta kuitenkin kaivattaisiin. 


Gustafssonin dekkareitten sankaritar on eläkkeellä oleva entinen historianopettaja Paula Roos, joka eläkepäivillään harrastaa antiikkia ja mökkeilyä. Antiikkiharrastus vie hänet kirjan alussa Mustion linnaan järjestettävälle kolmen päivän Antiikkia ja gourmeta -nimiselle kurssille. (Yhdistelmä on muuten aika omintakeinen!) Samaan aikaan linnassa on meneillään myös naisjohtajille suunnattu kurssi. Henkilögalleria on varsin laaja. Ensinnäkin on kummankin kurssin osanottajat ja henkilökunta, muita linnan työntekijöitä, kuten puutarhuriharjoittelija ja pari remonttimiestä. Lisäksi tulevat vielä tutkimuksiin osallistuvat poliisit sekä Paula Roosin perhettä ja ystäviä. Jo tässä olisi tiivistämisen varaa. Rönsyjä on liikaa. 


Tapahtumat käynnistyvät Mustiolla, mutta kun ensimmäinen ruumis on naarattu Mustion voimalaitoksen patoaltaasta, siirrytäänkin Helsinkiin, jossa yksi kurssilaisista löydetään pian murhattuna. Lopuksi palataan vielä Mustioon, jossa linnan puistosta löytyy vielä yksi ruumis. Mustion linna olisi vallan mainiosti riittänyt tapahtumapaikaksi. 


Koska murhat tapahtuvat eri paikkakunnilla, niitä tutkivat kahden eri kaupungin poliisit. Mustion murhia kaivelee Tammisaaren poliisista komisario Eskola, joka onkin Paula Roosin vanha tuttava. Helsingissä taas tutkintaa tekee Paulan lapsenlapsen tuore aviomies. Näin sankaritar saa kätevästi sisäpiirin tietoa tutkimuksista. Osaa hän kyllä kysellä itsekin vähän sieltä ja täältä. Poliisin edesottamuksia Gustafsson kuvailee aika runsaasti. Siltä osin kirja on täysin epäuskottavaa. Resurssipulasta tai työpaineesta eivät nämä poliisit ole koskaan kuulleetkaan. Leppoisuus suorastaan huokuu ainakin vanhemmasta Eskolasta, vain kliseinen piippu suupielestä puuttuu. Poliisit jututtavat todistajia kahden kesken kahviloissa ja puutahoissa, ja terävin kysymys taitaa olla ”Millainen hän mielestäsi oli?” Eipä ihme, että eläkeläislehtori ratkaisee murhat ennen virkavaltaa. 


Dekkarit luokitellaan viihteeksi, ja monet dekkarikirjailijat ja dekkarien lukijat perustelevat dekkariharrastustaan niiden yhteiskunnallisuudella. Kenties tämän takia Gustafssonkin on ottanut mukaan yhteiskunnallista pohdintaa ja päästää ääneen naisjohtajuusseminaarilaiset. Sivukaupalla osallistujat paasaavat feminismistä ja naisen aseman heikkoudesta yhteiskunnassa ja liike-elämässä. Harpoin lopulta kylmästi nämä osuudet yli, sillä ne eivät liittyneet juoneen mitenkään eivätkä muutenkaan olleet millään tavalla tuoreita tai mielenkiintoisia. Samaten kyllästyttäviä olivat kuvaukset antiikkikurssin luennoista. Nämä osuudet olisi ehdottomasti kannattanut joko kokonaan jättää pois tai ainakin reippaalla kädellä tiivistää. 


Romaani alkaa iralliseksi jäävällä prologilla, jossa palvelijatar varastaa paronin miniatyyrimaalausparin. Kohtaus sijoittuu jonnekin historian hämärään. Antiikkisilla miniatyyrimaalauksilla on korostunut rooli romaanissa, mutta pettymys oli suuri, kun murhat lopulta ratkesivat. Miniatyyreilla oli miniatyyrisen pieni osuus rikoksissa. 


Kyllä tämän lukaisee laiturin nokassa, kun haluaa nollata aivonsa, mutta harmi kyllä siitä ei juuri muuta iloa ole. Uranaiset esitellään myös Kirjaston kummituksessa


 Anja 285 s.Gustafsson: Uranaiset 
Myllylahti 2011. 287 s.

5 kommenttia:

  1. Minulla on jäänyt dekkarien lukeminen nyt jo jonkin aikaa tosi vähälle eli olemattomaksi. Pari vuotta sitten ahmin niitä aivan innoissani, vasta silloin genren varsinaisesti löydettyäni. Ehken siis ainakaan tämän teoksen avulla koeta päästä siihen maailmaan takaisin, vaan tartun johonkin varmempaan nakkiin.

    Ensimmäisen kappaleen asioista olen aivan samaa mieltä! Kirjastot ovat aivan turmiollisia paikkoja! Pitäisi varmaan koettaa pienentää lukupinoa niinkin julmasti, että kävisi kirjastossa vain ja ainoastaan palauttamassa luetut kirjat, eikä edes vilkaisisi mihinkään muuhun suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Minulla olisi kauhea kiusaus yrittää kirjoittaa Suomeen sijoittuva dekkari, jossa päähenkilö ei olisi poliisi - niitä ei kauhean monta ole, ja ne joista olen kuullut (mm. tämä) eivät ole saaneet lukijoita ihastuksiinsa. Kun vielä olen hirveän huono muidenkaan dekkareista hoksaamaan vihjeitä, taitaa jäädä väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs sano, eiköhän se ole ihmisen tehtävissä oleva temppu sekin. Hyvä idea vain tarvitaan ja kärsivällisyyttä kehitellä sitä. Helppo neuvoa, kun en itse aio kokeilla :)

      Poista

Kommentit piristävät bloggaajan päivän! Valitettavasti olen joutunut ainakin toistaiseksi poistamaan käytöstä anonyymin kommentointimahdollisuuden robottiroskapostitulvan takia. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukemaan seuraavaakin juttuani!