torstai 21. heinäkuuta 2011

Marjatta Kurenniemi: Kesälintu


Keväällä Maria Sinisen linnan kirjastosta laittoi haasteen Lukuvinkki blogiystävältä. Ideana on lukea kirja, josta saa vinkin jonkun toisen blogikirjoituksesta, kirjoittaa siitä ja linkittää juttuunsa kaverin innoittava kirjoitus. Itse innostuin lukemaan Marjatta Kurenniemen vuonna 1959 ilmestyneen nuortenromaanin Kesälintu juuri Marian kivan blogikirjoituksen luettuani. Kiitos vinkistä!

Maria varoitteli, että kirjan hankinnassa saattaisi olla pulmia, kuten hänellä oli ollut, mutta se löytyi helposti pääkirjaston varastosta. Kansipaperi ei taida olla alkuperäinen, vaan vaikuttaa valokopiolta, mutta muuten ulkoasu on ihanan nostalginen. Kirjaston kirjasta on kansipaperia sen verran leikelty ennen muovittamista, että kuvittajan tietoja ei valitettavasti löydy. 

Kirja on mainio tyyppiesimerkki viattomasta ja opettavaisestakin tyttökirjagenrestä. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Helsinkiin ja 80 km:n matkan päässä sijaitsevaan Harjulan maalaispitäjään. Sivistynyt mutta niukasti toimeentuleva virkamiesperhe koostuu tohtori-isästä, joka on osa-aikainen opettaja ja avustaa lehtiä artikkeleilla ja arvosteluilla, kirjastovirkailija-äidistä ja neljästä lapsesta. Esikoinen Kirsti on jo lukiolainen, Kaisa ja Lassi ovat oppikoulun alemmilla luokilla ja kuopus Outi vasta viisivuotias.

Kevätlukukausi ei ole lapsilta sujunut kovin hyvin. Lassi on nipinnapin päässyt oppikouluun, vaikka ei osaa edes kertotaulua, ja Kaisaa eivät kouluaineet tai ylipäätään mikään kiinnosta. Kirstiä taas kiinnostavat ystävät ja pojat opiskelua enemmän. Erityisesti hän unelmoi tapaavansa hänet, naapurikoulun komean Kalervon. Kouluongelmat ovat kuitenkin sivuseikka, kun perhe saa yllättäen häädön asunnostaan. Sodan jälkeinen asuntopula ei ole kaupungista hellittänyt, eikä sopivaa ja riittävän halpaa asuntoa löydy sitten millään. Isä päättää turvautua viimeiseen oljenkorteen eli maaseudulla sijaitsevaan Kesälintu-nimiseen vanhaan ja rapistuneeseen järvenrantahuvilaan. Kirsti on erityisen masentunut ja järkyttynyt muutosta pois ystäviensä luota.

Kuten Mariakin blogissaan kirjoittaa, asetelma kaupunki vastaan maaseutu on oikeastaan räikeä. Kaupungissa asiat ovat monella tavalla ainakin huonommin kuin maalla, jolleivät suorastaan turmiollisia. Maalla kaikki perheen ongelmat ratkeavat yksi toisensa jälkeen. Huvilaan näet kuuluu luontaisetuna piharakennuksessa asustava talonmiespariskunta, Nyymanni Mari-vaimoineen, joka alkaa oitis huolehtia perheen käytännön asioista.

Varsinaista juonta kirjassa on melko vähän. Kurenniemi kuvaa episodeja perheen eri jäsenten näkökulmista. Milloin joudutaan karille ukkossateella, milloin pikku-Outi eksyy. Alkuvastoinkäymisten jälkeen yksi toisensa jälkeen alkaa viihtyä maalla ja mielikuvituksellisessa talossa, johon asetutaan pitemmäksi aikaa kuin alussa oli tarkoitus.

Kirja on viehättävän viaton kaikin tavoin. Tämän tarinan helmaan on lohdullista pujahtaa. Silti aina tällaisten kirjojen jälkeen oikein sapettaa, miksi ei oikeassa elämässä koskaan ole tuollaista. Ainakin minä olen joko elänyt ihan väärällä maaseudulla tai väärällä aikakaudella. Minun lukioaikoinani ei ollut tuollaisesta läpikotaisin reilusta toverihengestä puhettakaan. Kukaan ei tullut luokseni ja ehdottanut, että voitaisiin kaverivoimin tapetoida kurjannäköinen huoneesi. Tai että kotibileissä olisi tanssittu läkähdyksiin asti äidin pianonsoiton tahdissa ja juotu päälle palvelijattaren laittamaa raparperimehua…Ihastusta ei näissä kirjoissa pidetä edes kädestä, vaan vain naljaillaan humoristisesti.

Kesäkirjana Kesälintu on mitä mainioin!

Marjatta Kurenniemi: Kesälintu
WSOY 1959. 197 s.

Kurkkaa myös Katjan kirjoitus Kesälinnusta.

5 kommenttia:

  1. Oih ihanaa, sinä löysit tuon kansikuvan, me Katjan kanssa niin kaipailtiin sitä! Kuva vielä kauniimpi kuin osasin kuvitella, onko se Marjatta Kurenniemeä? Toinen kuvittaja joka tulee mieleen on Anna-kirjojen kansikuvia piirtänyt Leena Puranen.

    Kiva että löysit kirjan nopeasti; meidän kunnassa ei tainnut olla edes varastossa ja kun varausmaksu (joka tulee myös varastokirjoista) on 80 senttiä niin vähänkin mieluiselta vaikuttava kirja kannattaa tilata omaksi viiden euron (sis.postit) hintaan.

    Kiitos haastevastauksesta; on ihanaa, kun joku löytää jonkun kirjan minun vinkistäni! Juuri tällaisten vanhojen, unohdettujen kirjojen kohdalla blogit ovat erityisen tärkeitä tiedotuskanavia. Minäkään en olisi ilman Katjaa tätä osannut edes etsiä...

    Tämä ei tosiaan ollut mikään arkirealistinen pläjäys; aivan erityisesti (itsekin vanhaan, kauan asumattomana olleeseen taloon muuttaneena) kahdehdin tuota Nymanin pariskuntaa noilta Rainnoilta, eipä meillä kukaan ollut siivonnut hämähäkinseittejä ja pölyjä pois ennen kuin saimme paikan haltuumme, puhumattakaan jatkuvasta taloudenhoitoavusta :D. Onnelissa ja Annelissa idylli on uskottavampi, koska se on ihan reilusti satua.

    VastaaPoista
  2. Oi, ihanaa, että löysit tähän kansipaperillisen version! Nyt minua jo 80-luvulta saakka vaivannut seikka sai täyttymyksensä.

    Minulle, teinivuoteni 80-luvulla savolaisella pikkupaikkakunnalla viettäneelle, tämän kirjan idylli on totta. Etelä-Suomi itsessään oli minulle nuoruudessani vierasta aluetta, samoin helsinkiläis-uusmaalainen oppikouluarki sekä tietenkin 1950-luku. Vanhempani kävivät kyllä kouluaan 50-luvulla ja oma versioni Kesälinnusta onkin alkujaan äitini kirja. Olen keskustellut kirjasta äitini kanssa, koska kirja oli hänellekin rakas, eikä äitinikään tainnut koskaan kritisoida kirjan epäkohtia tai epärealistisuutta. Tässä elää samaa toverihenkeä kuin Virtasen ensimmäisissä Selja-kirjoissa.

    Se, etten kyseenalaista tässä mitään, kertookin siitä, että minulle Kesälintu on oikea nuoruuteni nostalgiakirja. Jos lukisin kirjan nyt ensimmäistä kertaa, kokisen sen varmasti toisin. Mutta kuten kirjoitit, kirja on kaikin tavoin viehättävä. :)

    Minäkin olen siis tästä kirjoittanut
    http://luminenomena.blogspot.com/2010/07/marjatta-kurenniemi-kesalintu.html

    VastaaPoista
  3. Hei, oli kiinnostavaa lukea tästä kirjasta, josta olen aikaisemmin Katjalta kuullut ja nyt sinä ja Mariakin olette sen lukeneet. Minulla tämä vielä odottaa hyllyssä, mutta blogijuttunne herätti ehdottomasti uteliaisuuteni ja luen sen kyllä.

    Luulen, että kansikuva on Maija Karman, koska tyyli on hänen selvästi ja tuo tummahiuksinen tyttö muistuttaa Seljan Margaritaa. Selja-sarjan kansikuvia hän on kuvittanut ja paljon muitakin tyttökirjoja. Aivan ihana kansikuva!

    VastaaPoista
  4. Marjatta Kurenniemi tuntui tutulta nimeltä ja katselin kuvakirjoja, ja hän lienee suomentanut useitakin, ja ilmeisen hyvin :)

    VastaaPoista
  5. Kerrassaan ihastuttava kansikuva, joka saa halajamaan kirjaa itsellenikin omaksi ja luettavaksi.

    VastaaPoista